Vihdoinkin uusi blogi!

Vihdoinkin sain tehtyä itselleni uuden blogin!

Kun vuodatus kaatui, tuntui minun blogitukseni vähän junnaavan paikallani. Kun vuodatus ei ensiksi toiminut, kirjoitin joitakin kokemuksia wordiin ja tallensin ne. Käyttökatkon takia en kumminkaan koskaan laittanut näitä kirjoituksia nettiin vaan into lopahti. Kun vuodatus vihdoin alkoi toimimaan tuli uusi pettymys matkaan: kuvat olivat kadonneet. Lisäilen noita puuttuvia kuvia tänne pikku hiljaa, kunhan saan ne koneen syövereistä kaivettua. Kaikkia en ikävä kyllä ole edes säästänyt, mikä nyt harmittaa kovasti.

Mutta samalla voisin tässä antaa jälleen välipäivityksiä voinnistani: leikkaus tapahtui siis maanantaina 16.4, eli pikaisesti laskettuna tässä on nyt kulunut viisi kuukautta ja 10 päivää.

Olen alkanut tuntemaan välillä hassuja, pieniä vihlaisuja rinnoissa, lähinnä tuolla ulkosivulla sekä nänneissä. En ole pitänyt näitä kovin hälyyttävinä merkkeinä, koska minulla ei ole hermoradat vielä täysin asettuneet uudelleen ja edelleen minulla on päiviä, jolloin nännini ovat tunnottomat tai rinnan alaosaa saa kaivaa kynnellä tuntematta mitään. Olen siis vain iloinen, vaikka kivut eivät tunnu mukavilta. Ainakin minulla on vielä hermot tallella ja ne hakevat paikkaa.

Olen ollut myös autuaan uskoton rintaliiveille. Aiemmilla rusinoilla en liivejä tarvinnut edes extreme urheilussa ja pystyin hyvinkin hyppimään ja pomppimaan ilman. On vain vaikea nyt uskoa, että näin ei todellakaan ole. Omaa tyhmyyttähän se on, että illalla sitten tuntuu kipuja. En ole mennyt harrastamaan urheilua ilman tukiliivejä, mutta voin helposti lähteä pitkällekin kaupunkireissulle tai baarireissulle (puhun nyt reissusta, joka kestää yli 5h) ilman rintaliivejä. Tällöin illalla kyllä saan tuntea, että on ilman liivejä liikuttu. Pienet reissut, 2-3h menevät hyvinkin ja tunnen uskomattoman hyvää oloa siitä, että minulla on rinnat ilman kaarituettuja rintaliivejäkin.

Kuulen edelleen moraalisaarnaa niin työtovereilta kuin kavereiltanikin, jotka eivät tiedä minun ottaneen implantteja ja lukevat näitä implanttihuhuja hömppälehdistä kuten seiska ja iltalehti. Kannattaa aina muistaa, että lehden ovat hyvin kaupallisia ja myyvät kauhutarinoilla ja paniikilla. Esimerkiksi sikainfluenssa ja sars-aallon aikaan lehtien menekki oli suuri, koska niissä oikein mässäiltiin aiheella. "Tuhansia kuolleita", -> lääkäriliiton tilastoissa alle 100. Mistähän ylimääräinen nolla pomsahti?

Vaikka suurin osa ihmisistä on edelleen leikkausta vastaan ja pitää ihmisiä pinnallisina bimboina, niin en itse kadu valintaani. Olen siis pinnallinen bimbo. Mutta itse koen asian niin, että hain apua henkisiin ongelmiini, jotka oma ulkonäkö on itselleni aiheuttanut. Minulle on syötetty ala-asteelta lähtien "ystävieni" toimesta käsitystä, että olen ruma ja itserakas ja tämä on seurannut minua aikuisiälle asti. Aloin jopa kokea niin syvää ahdistusta viimeisen vuoden aikana, että uimahallissa käynti oli minulle suuri haaste. Ja tämä aiheutti ongelmia jo harrastusten suhteen, jossa uimahallion hyvinkin suurena osana toimintaa.

Kun menin suihkuun en voinut olla ajattelematta, mitä muut naiset ajattelevat. He varmaan katsoivat, että olipas tuo nainen kehittymätön ja ruma. Kaikilla muilla naisilla oli kauniit muodot, täydellinen iho ja tottakai - isot tissit. Omani olivat pienet, teititytön tissit. Jääneet siihen vaiheeseen 1.

Jopa oma paras ystäväni alkoi vaikuttaa kilpailijalta silmissäni. Helvetti soikoon, hän oli minua pidempi, laihempi ja treenatumpi kilpaurheilija, miksi ihmeessä hänellä oli ainakin kuppikoon isommat rinnat kuin minulla?!

Tämän kierteen takia minä päädyin ottamaan silikonit. Kertaan tässä nyt itseäni, mutta jos jotkut lukevat blogiani nyt ensimmäistä kertaa, ei heidän tarvitse alkaa selätä useita tekstejä alaspäin, miksi näin kävi.

Nyt minulla on henkisesti paljon parempi olo ja olen itsevarmempi. Olen omassa mielessäni nainen, samoin peilissä. En käytä housuja melkein ollenkaan vaan puen mieluiten hameen aamulla päälleni. Olen heittänyt skeittikenkäni nurkkaan ja vedän mieluiten korkokengät jalkaan. Voin lähteä kuntosalille meikittä, peittävässä paidassa ja löysissä housuissa, laittakoot muut itsensä hienoksi. Minun ei tarvitse. Minä olen nyt kaunis ja naisellinen, vaikken tekisi itselleni yhtään mitään aamulla herättyäni. Ja tiedättekö mitä? Se tunne on UPEA!

Kuvia tämänhetkisestä tilanteesta:

Ylhäältä, vähän pyöreyttä löytyy vielä

Sivuviistosta, rinnat ovat alkaneet laskeutua ja näyttävät jo ihan rinnoilta

Tässä huomaa parhaite rinnan oikean muodon. Koska olen itse ottanut kuvan, niin rinta nousee hieman käden mukana ja tekee muodosta hieman terävämmän mitä se oikeasti on.

Muoto on vielä pyöreä, mutta rinnat ovat laskeutuneet ja kadottaneet pinkeytensä.

Arvet ovat vaalentuneet hyvää vauhtia, vaikka vielä näkyvätkin.

PS. Piti vaihtaa nimimerkki täällä Jessica Rabbitiksi, kun TrueWoman ei googlen mukaan kelvannut oikeaksi nimeksi.

n. 4kk

06.08.2012 - 11:39 

Noniin, vihdoinkin vuodatus.net toimii ja pääsee päivittämään! Kuvat eivät vielä näköjään täällä toimi, niin lisäilen heti, kun saavat toimintakuntoon. Jos nyt alkaa näyttämään, että vuodatus jumittaa aivan totaalisesti, siirrän tämän blogin suosiolla vaikka blogspottiin, joka toimii. Mutta siis:
16.4 oli leikkaus ja siitä lähtien on parantuminen lähtenyt vauhdilla käyntiin. Oikeita, kaarituellisia rintaliivejä on tullut pidettyä jo yli kuukauden päivät ilman ongelmia. Viime viikolla nukuin koko viikon putkeen ilman tukiliivejä (itse asiassa täysin yläosattomissa) ja kaikki on OK. Ongelmia ei ole ollut! Aikaisemmin nukkuessani ilman liivejä on rintani kipeytyneet n. kahden yön jälkeen tai vaihtoehtoisesti siirtyneet kyljellä nukkuessa kasvamaan kyljestä. Nyt ne pysyvät paikallaan, mitä nyt liikkuvat kuten normaalien rintojen kuuluu.

Silikoni on muuttunut hyvinkin pehmeäksi ja tuntuu aidolta rinnalta. Niiden kavereiden - joiden olen antanut näitä testata - kommentit ovat olleet hyvinkin samankaltaisia. "Eihän näitä erota aidoista!" Ei niiden ole tarkoituskaan erottua. Jotkut ovat myös luulleet, että tissit olisivat kumimaiset tai kovat. Ehhehei. Nämä ovat pyöreät ja pehmeät - kuin aidot, isot rinnat.

Arvet ovat haalentuneet hyvin, eivätkä enää erotu kovin kirkkaana. Ihmiset, jotka näkevät arvet ekaa kertaa saattavat sanoa, että näyttääpäs pahalta. Tottakai ne näyttävät pahalta sellaisen silmiin, joka ei ole nähnyt niitä aivan leikkauksen jälkeen tai alku paranemisvaiheessa, jolloin ne olivat kirkkaan punaiset. Nyt arvet ovat aivan vaaleanpunaiset eivätkä ole enää koholla.

Tunto rinnoissa on vähän niin ja näin edelleen. Välillä tuntoa on, välillä liikaakin ja välillä taas ei ollenkaan. Nännit ovat odella herkät ja välillä vielä tummat. Jos sitten hieman hieraisee, muuttuu nänni jälleen normaalin väriseksi. Minua tuo tunnon puuttuminen ei ole toistaiseksi häirinnyt, koska tunnollisiakin päiviä on. Ainoastaan tuolloin, jos rinnan alapuolella on kohta joka kutisee, tunnon puuttuminen on ongelma. Vaikka miten raapii, se kutina ei katoa! Ja yleensä tuo alue, mikä ei tunne mitään, on juurikin rinnan alaosa. Yläosa kyllä tuntee.

Tässä tuli myös todistettua pari harhaväitettä vääräksi silikonirinnoista:
1. Silikonirinnat räjähtävät lentokoneessa: Väärin. Silikonirinnoilla voi mennä lentokoneeseen. Tein nousun yhteensä neljästi ja laskeutumisen myös, eikä rintani ole ieläkään räjähtäneet taikka muuttaneet kokoa / muotoa. Edes väriä.
2. Röntken ei onnistu silikonitisseillä: Väärin, kyllä onnistuu. Keuhkokuva tuli hyvin selkeänä ulos.
3. Liika paino rinnoilla räjäyttää silikonin: Väärin. Pudotin 60kg painon rintojeni päälle ja edelleen ehjät ovat. Epäilen, että silikonit pelastivat itse asiassa rintalastani.
4. Silikonien kanssa ei voi käyttää kaarituellisia liivejä / olla ilman liivejä. Väärin. Kuten aiemmin mainitsin, olen käyttänyt paljon kaarituellisia liivejä ja olen kesän aikana ollut paljon ilman liivejä. Kerran jopa kolme päivää putkeen, kunnes vaihdoin paidan jossa oli pakko pitää liivejä.
5. Silikonit eivät kestä kylmää. Väärin. +6 asteista vettä ainakin kestää.
Jos jollakin on joitakin myyttejä liittyen silikoneihin ja ne ovat ihan tavisihmisen kokeiltavissa ilman, että se aiheuttaa terveydelle turhia riskitilanteita (en hyppää katolta koettaakseni, hyppäänkö ilmaan silikonien takia), niin laiteltaa palautetta niin voin testata!

Vastailen tässä nyt aiemmin tulleisiin palautteisiin, joihin en vuodatuksen käyttökatkon takia pystynyt vastaamaan:

''Mia N kirjoitti 24.06.2012 - 14:01

Hei kiitti vastauksista!!:) Mä ajattelin varata konsultaatiota ainakin Lookilta, Fin-Estiltä ja suomalaiselta Klinikka 22:lta ihan vertailun vuoksi :) Mua on niin paljon peloteltu kaikella tuosta Virosta, etten tiedä uskallanko enää sinne lähteä, vaikka aluksi tämä olikin tarkoitus, homma vaan tulis niin hemmetisti halvemmaksi :) Mutta siis konsultaatioiden jälkeen sen sitten varmaan näkee, millainen mieli on Viroreissusta:) Mies olis tulossa mukaan tueksi jos ens vuoden lopulla oisin saanut rahat kasaan (Viroa varten kyllä, Suomea varten luultavasti en..) :) ''

Mietiskelin vaan, että millä kriteereillä implantit laitetaan lihaksen alle/päälle.. Päälle kuulostaisi niin paljon paremmalta kun paraneminen jne nopeampaa :) Mutta eiköhän näihinkin konsultaatiossa vastattaisi :)

Kiitos vastailusta :) Look on niin edullinen, että houkuttaisi, eikä Troost kovin epäpätevältä vaikuta!

V: Itse mietin kanssa Viroa aluksi hyvinkin paljon, mutta kyllä se järki lopulta voitti. Netissä voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja suurimmaksi osaksi näin tekeekin. Minäkin voin tässä alkaa väittämään olevani huippumalli kilometrisäärineni, mutta näin ei välttämättä luonnossa ole. Viro on maineeltaan huono, mutta voin taata, että oma kokemukseni oli todella positiivinen. Ja suomi-leima ei myöskään aina takaa hyvää asiakaspalvelua (jonka varmaan jokainen yöpäivystyksessä jonottava on joskus kokenut)
Kriteereitä siihen, millä laitetaan alle ja millä päälle en osaa kyllä tarkemmin sanoa. Itsellä ainoana esteenä oli, miksei alle laitetu, oli tiukat rintalihakset sekä säännöllinen painonnosto.
Mutta toivottavasti saat rahat kasaan ja päädyt paikkaan, jossa leikkauskokemus on mukava!

tuikku kirjoitti 26.06.2012 - 21:49

Kiitos hyvästä blogista, mahtavaa lukea varsinkin kun itsekin olen toipilaana tällähetkellä. Minulla olisikin kysymys; kun kysyin kirurgiltani tuosta hieronnasta hän sanoi ettei missään nimessä saisi hieroa koska se estää implantin kiinnittymisen(?). Onko se todellakin noin vai voisiko vaikuttaa että anatomista ei saa hieroa? Toinen mitä mietin että milloin pääsit salille ekan kerran tekemään kunnolla treeniä? Itse treenaan 5krt/vko ja kärsin tällähetkellä hirveistä vierotusoireista mutta myös vatsan turvotuksesta:D? Leikkauksen jäljiltä tämä siis..en käsitä:O

V: Kiitoksia! Mukava, että blogista on hyötyä joillekin!
Minulle tuosta hieronnasta informoi Suomessa konsultaation ja jälkitarkastuksen hoitanut lääkäri Mirja The Lookilta ja hän neuvoi minulle tuon hieronnan. En koskaan itse edes tajunnut kysyä miksi, mutta pähkäilimme sitten enemmän anatomiasta tietävän ystäväni kanssa, että tällä juuri estetään kiinnikkeiden luominen implantteihin. Mm. kasvaimissa on kiinnikkeitä ja sisäelimet saattavat luoda sellaisia ja ne eivätole hyvä juttu, joten epäilimme, että silikonin ympärille voisi yrittää tulla samanlaisia ja tällä estetään se. Myös pähkäilimme sitä, että silikoni pysyisi ehkä näin ollen hieman pehmeänpänä, eivätkä reunat kovettuisi. Joka tapauksessa hieronta itsellä toimii myös kivun lievityksenä. Jos sattuu, että rintaa vihlaisee, hieron sitä heti jos pystyn tai viimeistään illalla, jolloin kipu katoaa. Tietysti jos sinulla on rintalihaksen alle laitettu silikoni voi hieronta olla siitä syystä kielletty, ettei lihas repeä ja päästä silikonin reunaa ns. "putoamaan" tai silikoni ei itse lähde vahingossa luisumaan paikaltaan.
Itsellä tuo salille meno venyi melkeinpä 2kk ennen kuin kävelytreeniä edes pystyi kunnolla juoksumatolla tekemään / jalkoja alkaa treenaamaan kunnolla. Sen verran vihlaisi aina rintaa, että en uskaltanut kokeilla aiemmin. Ihan rintalihastreeniä uskalsin tehdä vasta 2,5kk päästä leikkauksesta. (on muuten hauska nostaa penkistä sekä maasta painoja, kun tuntuu, että rinnat ovat tiellä!)

T kirjoitti 01.08.2012 - 13:35

Hei! Miten siellä menee, päivitystä odottelen kovasti. Itsellä sinua viikkoa myöhemmin oli leikkaus, erikautta kyllä, mutta kaikki hyvin täällä. Ovat jo aivan "normaalit" ja arvet melkein haalistuneet jo.

V: Täällä menee hyvin! Kuten varmaan päivityksestä tulikin jo huomattua. Hieno homma, että sinullakin on nuo rinnat jo ns. "normaalit" ja arvet melkein kadonneet. Pääsee nauttimaan oikeista, melkein luomutisseistä!

Niitä mallikuvauskuvia mitä aiemmin kirjoittelin:

 Olen kyllä tyytyväinen nykyiseen rintavarustukseeni. Tosin varmaan moni sellaista pystyi arvelemaankin kerta tällaiseen olen mukaan lähtenyt.

Kaksi kuukauttako siitä jo on?

1.06.2012 - 10:52 

Niinhän siitä taitaa olla, kaksi kuukautta, vaikkakaan tuo päivämäärä ei kohdalle enää osukaan. Mutta, maanantaina miut leikattiin 8vko sitten (:

Edelleen voin sanoa, että vasen rintani on väärää paria oikean kanssa. Vasen on enemmän kohollaan, kyljellään ja aika-ajoin tunnoton. Oikea rinta taasen on ihan aidon oloinen ja tuntuinen, vaikka välillä kyllä puutuukin ja tunto häviää. Nänneihin ilmestyy myös välillä pieniä mustelmia jotka katoavat yhtä nopeasti kuin tulevatkin. Mm. eilen nuo mustelmat katosivat suihkussa.

Olen unohtanut hieroa tissejä ja sen huomaa. Eivät ole läheskään niin joustavan oloiset ja tuntuiset kuin hieronta-aikana. Nyt olen alkanut ottamaan takaisin tuota unohdusta ja hieromaan jälleen.

Ostin myös uudet (3kpl) rintaliivit! Nyt minulla on jopa neljät kaarituelliset liivit! Sain myös Mirjalta luvan alkaa pitämään liivejä oman voinnin mukaan, eli kesä ja spagettitopit, täältä tullaan!

Yritin myös viikonloppuna nukkua ilman rintaliivejä. Ensimmäinen yö meni ongelmitta, sillä olin niin väsynyt, etten huomannut mitään ongelmaa. Toisena yönä kun käännähdin kyljelleni, tunsin kuinka silikoni liikkui vasemmassa rinnassa. Käännyin sitten katsomaan ja säikähdin aika lailla, kun vasen rintani aksvoikin yllättäen kyljestä. Suosiolla raahauduin siis hakemaan tukiliivit ylle ja takaisin sänkyyn. Hemmetti.

Mutta olen jo välillä käyttänyt kaarituellisia liivejä muutenkin aina esim. kaupungille mentäessä ja kaikki on sujunut hyvin. Ylimääräisiä pistelyitä etc. ei ole ollut. Öljy, jota aiemmin mainostin on myös toiminut. Arvet ovat silminnähden vaalentuneet (vaikka edelleen punaiset ovat) eivätkä ole enää kovinkaan kohollaan. Itse asiassa sormella on hankala enää löytää, missä arpi menee. Arvet myös kutiavat, mutta itse sain aikanani kuulla terveyskeskuslääkäriltä, että se olisi merkki arven paranemisesta.

Kävin myös tuossa pari viikkoa takaperin tekemässä pari mallikeikkaa, voisin heitellä niistäkin kuvia tänne, kunhan saan aikaan availla oman koneeni. Laitan tänne käsittelemättömät kuvat niin ihmiset pystyvät näkemään, millaiset arvet todellisuudessa ovat. Yhdessäkin kuvassa näkyy hyvin, miten pitkälle kyljen puolelle arvet näkyvät.

Sitten minun tisseistä muiden tisseihin. Kuinka moni on lukenut kyseisen jutun? www.iltalehti.fi/hullumaailma/2012060915687928_hu.shtml
Ja seuraava kysymys, kuinka moni silikonirinnat ottanut huolestui tuosta / kuinka moni jotka ovat miettineet silikoneja alkoivat mielessään ottaa takapakkia?

Minusta tuo uutinen oli lähinnä huvittava, enkä itse todellakaan alkanut tökkiä omia Mentoreja siinä pelossa, että ne päättäisivät poksahtaa yllättäen kanssa. Miksi?
1. Jutussa sanottiin, että leikkauksesta oli jo 6vko, kun arvet aukesivat. Miten huonosti tikatut leikkaushaavat täytyvät olla, että arvet popsahtavat ulos?! Itsellä nuo olivat ummessa jo parissa viikossa! Ja viikonlopulla näin, kuinka eräällä läheisellä oli poistettu kasvain vatsan alueelta ja tuo haava oli ainakin sellainen 30-40cm pituinen ja jo viikon sisällä ummessa. Kertooko tuo jotakin kirurgin pätevyydestä?
2. Kun täällä haukutaan Tiina Jylhää ja muita kauneuskirurgiaa tekeviä tahoja, niin nimi on aina esillä. Tässä jutussa ei kerrottu yhtään mitään edes siitä, missä leikkaus on tehty tai kuka sen on suorittanut.
3. Myöskään silikonien valmistajaa ei kerrottu. Nainen on kuulemma itse ottanut selvää asioista, mutta lehtijuttu ei kerro, oliko silti m, - tai pip-implantit naiselle tullut.
4. '' Leikkaushaava avautui ja keltainen neste valui ulos minuutin ajan'' eikö tuo jo paljasta, että rinnat olivat tulehtuneet? Keltainen neste on aika varmasti ollut mätää, jota rinta on kerännyt tulehduttuaan. Itse ainakin katselin, että minulle laitettavissa silikoneissa oleva neste oli täysin kirkasta. Miksi nainen ei hakeutunut hoitoon?

Nämä ovat tottakai vain omia mietteitä, mutta kun minulle näytettiin tämä juttu sillä perusteella, että "älä nyt pelästy ja ala panikoida" niin loukkaannuin hieman siitä. Miksi pitäisi alkaa panikoida, kun minulla on lähtökohtaisesti ihan eri tilanne kuin kyseisen jutun naisella?

Minusta vaan olisi kiinnostava tietää, kuinka moni ottaa noita lehtijuttuja täysin tosissaan ja alkaa perua päätöksiään tai pelätä asian kannalta.

Kuvia:

Edestä, vielä näkyy ettei aidot ole

Arvet ovat alkaneet siistiytymään

Nännit ovat vielä aika pystyssä

Viisi viikkoa kulunut

24.05.2012 - 12:35 /

Ja alan tuntea nämä omiksi rinnoikseni. Silikonin reuna ei enää tunnu selkeästi lihasta vasten vaan on pehmennyt ja sulautunut osaksi rasvakudosta. Tai tältä se ainakin tuntuu. Aloitin myös öljyämisen Bio-Oil nimisellä arpiöljyllä. (olin kyseisestä öljystä puhunut jo aiemmin)

Sain myös vihdoin ja viimein GroupOnilta tilaamani tuotteet, eli ''Kolmet tukea antavat WauwBra-rintaliivit musta, beige ja valkea vain 34,90€ (arvo jopa 198,00€)" Hermot meni jo tilatessa näitä.

Tuotteessa luvattiin toimitus 3-4vko sisällä, mutta kun 5vko oli kulunut niin otin yhteyttä ja kyselin, missä mättää. No varastolta (Ranskasta) oli kyseinen tuote kokonaan loppunut ja olivat unohtaneet vain minulle ilmoittaa. Ilmoittivat vasta, kun perään kyselin. Olivat kuulemma saaneet uuden erän ja laittavat pakettia tulemaan. Tästä huolimatta matka kesti vielä pari viikkoa, eli sain odotella noita liivejä yli 6vko! En olisi asiasta niin paljon tuohtunut, jos minulle olisi edes ilmoitettu, että tuotteen lähetys myöhästyy, mutta kun nuo patonginpaskiaiset eivät vaivautuneet niin paljon asian eteen tekemään. Uhkasin vielä ottaa asian käsittelyyn  kuluttaja neuvonnan kanssa, jolloin asia vasta lähti etenemään. Ja kaikesta huolimatta Ranskan pääty kehtasi vielä pyytää minua kirjoittamaan englanniksi kirjoittamani mailin RANSKAKSI!

Silloin paloi käpy ja kirjoitin äkäisenä, että meillä suomessa ei todellakaan puhuta ranskaa ja saavat luvan hankkia tulkin ja vähän äkkiä jos haluavat asian rauhassa selvittää. Englanninkielen taito löytyi hyvin nopeaan tämän jälkeen... Silti rahojen palautuksessa menisi yhtä pitkä aika - ellei pitempikin, joten päätin olla palauttamatta tuotetta. Päätin vain ikinä olla ostamatta GroupOnilta enää yhtään mitään tuotetta, joka vaatii lähettämistä postitse.


Rintaliivit itsessään ovat todella mukavan tuntuiset. Tilasin koon S, joka sopii minulle hyvin. Kangas on ilmeisestikin lycraa (paksumpi versio sukkahousuista) ja venyy mukavasti, hengittää ja antaa tukea, minusta jopa paremmin kuin urheiluliivit. Mistään ei paina ja hengittäminen on helppoa. Kannatti siis kyseisiä liivejä odottaa!

Jouduin myös hakemaan harrastukseeni sairaslomaa (tankotanssi) sillä yläkroppani ei jaksanut vielä pitää minua kaikissa pyörähdyksissä niin hyvin tangolla, etten olisi näyttänyt kärsivältä tai tönköltä. Laitoin Mirjalle pyynnön maanantaina ja keskiviikkona tuli kirje postitse. Todella nopeaa toimintaa! Olin aivan ällikällä lyöty. Mutta ajoissa tuli ja myös tankotanssin opettajani oli tyytyväinen lääkärin todistukseen.

Kuvia:

Vasemman rinnan leikkausarpi

Oikean rinnan leikkausarpi

Ja sitten kuvaa vielä edestä.

Kuukausi leikkauksesta

16.05.2012 - 11:35 

Nyt on kulunut kuukausi (ja pari päivää yli, elämme nyt keskiviikkoa ja maanantaina 16.4 kävin leikkauksessa) siitä, kun minulle laitettiin Tallinnassa The Lookin kautta Mentorin 375cc silikonit.



Parantuminen:

Rinnat ovat alkaneet muotoutua hiljalleen pysyvään muotoonsa. Edelleen peilistä katsottuna huomaa, että nännit ovat vielä liian ylhäällä. Myös vasen rinta on edelleen pari senttiä ylempänä kuin oikea. Muuten kokonaisvaltaisesti aikaan nähden rinnat ovat jo hyvinkin aidon näköiset.

Arpi on alkanut parantua, mutta näkyy edelleen punaisena juovana. Kohta, josta leikkaus aloitettiin on selvästi erottuvampi ja näiden aloituskohtien päällä on påienet ruvet. Rupi on ehkä 2mm*2mm, eli hyvin pieni, mutta rupi kumminkin. Muuten arpi on tasoittunut eikä ole enää selkeästi koholla. Arpi muistuttaa lähinnä punaisella tussilla tehtyä viivaa.

Tunto on alkanut hiljalleen saapua myös vasempaan rintaan. Rinnan alunen on edelleen tunnottomampi kuin oikean, mutta nyt jos nipistän rinnan alta tunnen, kuinka kynteni uppoaa ihoon. Nänni on vasemmalla puolella edelleen niin ja näin tunteeko vai ei. Riippuu päivästä, kellon ajasta, urheiluliivieni väristä ja tuulen suunnasta. Ja miljoonasta muusta asiasta.
Olen myös huomannut, että rintani ovat aika ajoin todella herkät. Kyllähän naisilla tiettynä aikana normaalistikin on rinnat erittäin herkät ja kosketusarat, mutta vielä siihen verrattuna paljon herkemmät. Kävin mm. viikonloppuna suihkussa ja suihkua piti kääntää hiljaisemmalle, sillä paine tuntui liian voimakkaalta.

Jänne, suoni, kiinnike, mikälie löytyy myös edelleen oikeasta sekä vasemmasta rinnasta. Katosivat tässä välillä ja tulivat takaisin. Riippuen päivästä ja urheiluliiveistä, nuo ulokkeet ovat hieman ärtyneet. Saattavat välillä vihloa koko kylkeä.

Minulle ei ole missään vaiheessa ilmestynyt selkeitä mustelmia, tulehdusta tai vastaava ihonmuutosta tai lääkekuuria vaativaa jälkiseurausta. Käyn edelleen päivittäin suihkussa huuhtelemassa rinnat ja arvet lämpimällä vedellä.



Urheilu ja liikkuminen:

Voin ylpeänä ilmoittaa, että kävin suomen tivolissa vuoristoradassa ilman ongelmia! Vaikka kyyti olikin nopeaa ja pikainen pysähdys vähän jytkäytti, kestin sen minä niin kuin tissitkin. Eivät siis pudonneet matkasta.

Raskaita laatikoita yms. vastaavaa olen joutunut jo nostelemaan töissä jonkin aikaa, joten nämäkään eivät tuota ongelmia. En siltikään ole salilla alkanut tekemään ylävartalon treeniä tai jatkanut vielä muita harrastuksia, jotka vaativat enemmän ylävartalon lihasten käyttöä. Ainoana poikkeuksena sanon nyt laitesukelluksen. Ja siitä voin sanoa, etten tiedä, oliko aivan paras idea.

Kun veteen pääsi kaikkien paineilmapullojen, maskin, räpyklöiden, painojen, liivien ja vastaavien kanssa oli tottakai paljon helpompi olo ja käsiä ei liiemmälti tarvinnut käyttää. Leijuit vain vedessä ja olit. Mutta kun kaverille piti auttaa koko paketti (n. 10-20kg riippuen kaverin koosta) päälle, niin pakko sanoa, että paketin nostovaiheessa tuli ensimmäiset ongelmat vastaan. Jouduin aika huvittavalla tavalla nostamaan paketin kaverin selkään, ettei paineilmasäiliö olisi ohimennen osunut jompaan kumpaan tissiin vauhdilla. Ja kun kaverin oli aika auttaa paketti minun päälle oli olo vielä tukalampi. Liivi painoi ja tuntui vetävän rintojani taaksepäin. Jouduin istumaan, jotta sain painon pois selältä ja rintalastalta. Paino nimittäin alkoi sattua rintoihin ja sen verran olin jo noihin tulokkaisiin tutustunut, että pystyin sanomaan kivun kiertävän implanttien reunoja pitkin. Sukelluksen jälkeen kun paketin sai pois kipu loppui heti.



Muu hoito:

Hierontaa teen kun muistan nykyään. Yritän joka päivä, mutta olen huomannut, että välillä se tuppaa unohtumaan kun tarpeeksi väsynyt on. Hieron siis 3-4krt viikossa n. 5-10min. En oikein tykkää hieroa implanttien reunoista peukalolla sillä se sattuu, mutta: "You gotta do what you gotta do." Siispä myös niitä hieron, vaikka se ei mukavaa touhua ole.

Olen ostanut myös arpivoiteen arpia varten. Tai öljyn. En muista äkkiseltään mekkiä, mutta on USAssa ollut hyvin suosittua ja rantautunut nyt suomeen. Apteekista kävin hakemassa ja puteli maksoi 11.50€. Aamuin illoin arville puolen vuoden ajan niin lupailevat, että arvet vaalenevat ja eivät jää koholleen.

Viikonloppuna tulee myös tulikoe uusien rintojen osalta, sillä minulla on tiedossa isot juhlat sukulaisten luona. Tällöin pitää pukeutua vähän paremmin ja koska kaikki mekkoni ovat joko
- halterneckeja
- olkaimettomia tai
- yksiolkaimisia
niin on minun pakko hankkia rintaliivit. Kysyin Mirjalta, miten tulee toimia ja hän sanoi, että pitsiä vaan päälle ja rintsikat alle, kotona sitten kiireesti tukiliivit takaisin. Kävin siis eilen shoppaamassa kaikkein halvimmat liivit mitkä löysin (Seppälän alerekistä siniset, 85 D -rintaliivit joista saa olkaimet vaihdettua läpinäkyviin. 5€) ja otin matkaan. En viitsinyt paljoakaan panostaa liiveihin, sillä jos sattuu, että koko tai muoto vielä vaihtuu harmittaisi paljon enemmän ostaa useamman kympin arvokkaat liivit. Ja kukaan ei noita alta huomaa!

Kuvia:

Tältä näyttää tällä hetkellä

Hieman on pinkeyttä ja pyöreyttä havaittavissa

Kolme viikkoa leikkauksesta

07.05.2012 - 08:39 

Nopeasti on aika mennyt, jo kolme viikkoa siitä, kun minut leikattiin. Nopeasti on paraneminenkin lähtenyt käyntiin. Laitan tässä uusia kuvia heti kun kotikoneelle taas jaksaa raahautua.

Nyt kolmen viikon parantelun tuloksena vat rintani alkaneet näyttämään jo oikeasti rinnoilta. Turvotus on hävinnyt oikeasta rinnasta kokonaan ja vasemmasta osittain. Tällä hetkellä rintani ovat eri paria ja huomattavan eri kokoiset, mutta päivä päivältä alkavat olla enemmän ja enemmän saman näköisiä. Oikea rinta on myös laskeutunut ja istuu nyt aivan samalla lailla kuin aiempi aito rinta. Nänni on saanut myös tuntonsa takaisin, mitä en nyt hirveästi hehkuta. Todella kosketusarka ja rintaliivitkin tuntuvat todella pahalta. Koskettaminen ei onnistu ja rasvaaminen on todella inhottavaa. Vasen ei ole saanut vielä tuntoaan takaisin ja voin rauhassa nipistellä itseäni tuntematta yhtään mitään.

Arvet ovat myös alkaneet muuttua vaaleammiksi ja kadota. Rupi ja kuivunut veri on lähteneet irti ja tikit ovat mitä ilmeisemmin suurimmaksi osaksi sulaneet, koska arvet eivät ole enää kovin kohollaan. Huomasin kumminkin molempien arpien uloimmassa reunassa, lähellä kainaloa, kaksi vaaleaa juovaa. Juovat tulevat esiin venytellessä ja ovat n. 0,5cm paksuja ja 3-4cm pitkiä. Nämä juovat ovat todella kipeitä ja kipu on jatkuvaa. Jos sormella vetää kevysti päältä tuntuu kuin puukolla vetäisi. Nämä juovat vielä kaiken lisäksi osuvat urheiluliivien alareunan kohdalle, joka tekee jokapäiväisestä elämästä inhottavaa. Mutta kaikkeen tottuu. Juovat ovat kuulemma normaaleja paranemisvaiheessa ja ilmeisesti joko a.) jänteitä tai b.) pieniä lihaksia. En ole varma kumpaa, mutta ärtyneitä ovat. Molemmilla puolilla löytyy tällaiset, mutta oikealla puolella nämä ovat selkeästi paremmin erottuvana. Mirja vastasi minulle sunnuntai-iltana, kun paniikki yritti ottaa vallan minun ja mieheni ihmetellessä tätä uutta löytöä. Juovat olivat nimittäin aiemmin vain tuntuneet, ei näkyneet.

Nukkuminen onnistuu hyvin, edelleen herään kesken unien kun käännyn kyljelleni ja tuen vaistomaisesti vastakkaisella kädellä sen kyljen rintaa, jolle olen kääntymässä. Sen jälkeen uni jatkuu.
Hierontaa olen poikkeuksetta tehnyt joka päivä ja olen myös alkanut rasvaamaan rintojani. 24/7 urheiluliivit aiheuttavat yllättävän helposti kuivaa ja kireää ihoa, joka sitten helposti kutiaa kun iho joutuu rasituksen alle. En ole käyttänyt haavalaastareita tai vastaavaa enää viikkoon, jonka takia arvet ovat alkaneet paranemaan paljon nopeammin.

Kävin myös viikonloppuna ensimmäistä kertaa kuntosalilla leikkauksen jälkee. Treenit sujuivat hyvin, vaikka osia jalkalihaslaitteita joutui jättämään välistä ja osissa painoja piti vähentää huomattavasti aiemmasta. Ihmeen monessa liikkeessä kumminkin tulee jännitettyä myös yläkroppaa, kun alkaa olemaan ns. äärirajoilla. Tyydyin suurimmaksi osaksi siis kävelemään juoksumatolla eri kulmissa ja polkemaan kuntopyörää. Piti myös siitä huolimatta käydä tekemässä jalkaprässi,  etu- ja takareidet, pohkeet sekä "gynekologi". Eli siis laite, jossa ollaan jalat harallaan ja joko levitetään haaroja tai sitten suljetaan. Minulle tulee tuosta aina mieleen gynekologin pöytä, en voi sille mitään!

Tiivistettynä: hyvin voidaan ja vauhdilla parannutaan!

Sivulta

Ja edestä, edelleen pinkeät

Kaksi viikkoa leikkauksesta

30.4.2012

Kaksi viikkoa sitten tähän aikaan olin lähtöselvityksessä Helsingin länsiterminaalissa ihmettelemässä, mihin kaverini lippuvaraus oli kadonnut. Onneksi nyt kaksi viikkoa eteenpäin olen töissä odottelemassa, että alkaisi vappuvapaat.

Sain Mirjalta luvan käydä saunassa (ja aloitaa tuon hikoilun) nyt vappuna ja aion toden totta ottaa sen vapautuksen iloisin mielin vastaan! Eli olen menossa saunomaan. Käytän edelleen rintaliivien alla haavalappuja, sillä tikkien poiston jälkeen kuivunutta verta on kertynyt haavojen reunoille. Ajattelin tällä viikolla katsella, josko nuo haavalaput ottaisi jo pois alkaisi silloin arvekit paranemaan nopeammin. Hyvin ne voivat kyllä jo nytkin, eivät ole enää edes kovin pahasti kohollaan.

Viikonloppuna kävin myös vähän pidemmällä matkalla ajamassa (sellaiset 200km) ja hyvin meni ajomatka. Puoli kahdeksan aikoihin lauantaina sitten tuli mieleen, että eräs blogini lukija on varmaan jo päässyt leikkauksesta ja toivottavasti heräämöstäkin niihin aikoihin. Tuli jotenkin hassu olo ajatella, että siellä nyt joku on hieman tokkurassa ihmetellen uusia rintojaan, ihan niin kuin itsekin oli pari viikkoa sitten.

Tuli myös viikonloppuna huomattua, että niinkin läheiset ihmiset kuin oma perhe (vanhemmat ja sisarukset) eivät huomanneet minussa mitään eroa. Olin kyllä ihan tyytyväinen siihen, koska en ole valmis vielä kertomaan heille, missä leikkauksessa olen ollut. Perheeni on aika vanhoillinen minua lukuunottamatta ja tämä leikkaus olisi varmasti suuri järkytys.

Mutta tiivistettynä nyt: hyvin menee! Ja paremmin tulee vielä menemään!

PS. Muistin jotakin oleellista. Itsellä ainakin rintalihakset sekä ylimmät vatsalihakset ovat niin jumissa uuden painon takia, että rinnoissa tuntuu välillä olevan sellaisia ison marmorikuulan kokoisia "möykkyjä." Nämä möykyt ilmestyvät jos 1.) hengitän oikein syvään 2.) röyhistän rintaani 3.) puen paidan, joka painaa rintojen kohdalta. Kumminkin kun käsin tunnustelen, näitä möykkyjä ei löydy ja jos hieman hieroo,tämä tunne katoaa. Huomasin ainakin itse, että eilen venytellessä tämä tunne katosi ja liittyy ilmeisestikin juuri lihasten täydelliseen jumimiseen. Eli ei hätää jos joku tuota on miettinyt, täällä löytyy toinen jolla tuollaisia paukkuja on (:

Kuvia:

Kuvaa sivusta ilman haavalappuja

2vko leikkauksesta. Arvet alkavat näyttää hyvältä ja rinnat alkaneet laskeutua. Kuvassa näkyy, kuinka oikea on alkanut olla hieman alempana kuin vasen.

Arvet 2vko leikkauksesta. Leikkauksen alku näkyy isompana ja verta on kuivunut sen päälle. Myös tikkien päätyjen alut näkyvät. Alemmassa kuvassa oleva piste arven päällä on luomi, ei vesikello.

Jälkitarkastus

27.4.2012

Nyt olisi jälkitarkastuskin koettu, eikä tarvinnut keskustaa kauemmaksi lähteä. Tämä oli yksi syy, miksi päädyin konsultaation jälkeen The Lookkiin. Jälkitarkastukset oli mahdollista suorittaa omassa kotikaupungissa. Olen siis Jyväskylästä ja konsultaatiota käydään tekemässä täälläkin.

Minun kohdalla varmaan sattuu aina näitä kommelluksia ja Mirja nauroikin, että minulle varmaan jää todella huonot mielikuvat ja ruodin paikan blogissani kun tälläkin kertaa tuo tapaaminen vähän siirtyi. Aikani oli yli puoli tuntia myöhässä, mutta eipä minulla ollut minnekään kiire. Istuskelin kaikessa rauhassa Alexandran pehmeillä sohvilla.

Minua oli kaverien toimesta peloteltu tikkien poisotolla ja odotin jotakin aivan kamalaa toimenpidettä! Kuulin, että jos tikkeihin on jämähtänyt kuivunutta verta, tulee se sen verran repimään ihoa, että se koskee. Kuulemma eräällä tikkien pois otto ollut kivuliaampaa kuin itse niiden laittaminen. Onneksi kumminkin voin todeta, että omalla kohdalla näin ei ollut. Minulta leikattiin vain tikin päiden solmut pois ja loput jääkin sulamaan arpien alle. Oikean rinnan tikin pää oli kyllä mennyt hieman ihon alle ja sitä jouduttiin kunnolla vetämään, mutta en silti sanoisi, että toimenpide sattui. Myöhemmin kyllä rintaa alkoi hieman koskemaan ja kutittamaan niin maan perkuleesti. Tunnotonta tissiä on vain aivan turha raapia, ei se kirppu sieltä katoa!

Sain myös ohjeita, kuinka rintoja pitää hieroa. Mistään sipsuttelusta ei todellakaan ole kyse, vaan kunnon hieronnasta. Jostain kumman syystä oma mieheni oli erittäin tyytyväinen hierontaliikkeeseen, jossa rintojen ulkoreunoja painetaan sisään päin. Tämä sai nimen "herutushieronta."

Sain myös hikoiluluvan vapuksi, mikä tarkoittaa sitåä, että pääsen saunaan! Saan myös aloittaa kävelylenkit sekä salitreenin alavartalolle. Ylävartalotreeniä saan odotella vielä toista kuukautta, mutta minusta on mukava päästä jo tekemään jotakin. Sain myös - luojan kiitos- luvan nukkua mahallaan ja kyljellään! Mieheni kertoikin heti aamulla, että olin kuulemma näyttänyt todella tyytyväiseltä nukkuessani, eikä ole ennen nähnyt minua niin onnellisen näköisenä nukkumassa. Ja yllättäen olin kyljelläni.

Sain myös luvan olla päivässä 2-3h ilman rintaliivejä. Eilen siis kasasin itselleni herkkuja ja simaa ja vallottauduin sohvalle katsomaan elokuvaa ilman rintaliivejä. Aluksi fiilis oli hieman hassu kun tuntui edelleen, että maan vetovoima pudottaa upouudet tissini, mutta pian totuin tunteeseen ja se ei häirinnyt enää. Edelleen minusta tuntuu, että rinnoissa on vieraat esineet, mutta nyt on alkanut olemaan hetkiä, jolloin en huomaa mitään. Sama tunne kuin entisillä tisseillä, ne vain ovat, ei niitä huomaa. Jos joku pyytäisi kuvailemaan tunnetta, kehottaisin ostamaan itselle 2-3 kuppikokoa liian suuret silikonirintaliivit (näitä itse liimautuvia) ja kantamaan niitä mukana. Koko ajan tunne, että nyt ne putoavat.

Ajattelin myös eilen illalla testailla huvin vuoksi vanhoja bikineitä. Kyllähän ne päälle menivät, mutta ero oli huomattava. Ennen kuppi peitti kokonaan rintani, nyt bikinin kuppi peitti 1/4 rinnoista tietyissa malleissa ja toisissa 1/3. Jos siis en löydä mieleisiä bikineitä, voin vielä silti pitää vanhoja hyvillä mielin, koska kyllä ne peittävät kriittiset alueet. On sitä nähty naisia pienemmissäkin bikineissä keikaroivan! Testasin myös teatteriharrastukseen ostamiani kaarituellisia liivejä (2kpl) 75D-kuppikoko oli liian pieni (!) ja ennen sain täyttää sitä aivan huolella noilla D-silikonirintaliiveillä, että olivat edes vähän aidomman näköiset. Testasin sitten eri valmistajan liivejä, 85C ja ne sopivat aivan täydellisesti! (paljaalla silmällä katsottuna koko C on isompi huomattavasi) Näytti, kuin olisin käynyt leikkauksen jälkeen ostamassa ne. Olin niin tyytyväinen, että silmäni kostuivat väkisinkin.
Vaikka tämä parenemisaika ei ihan ruusuilla tanssimista olekaan, olen todella tyytyväinen, että ryhdyin tähän.

Viikko leikkauksesta

24.4.2012

Nyt olisi kulunut viikko ja päivä leikkauksesta. Viikko sitten tähän aikaan istuin laivan nojatuolissa lukemassa teoriaa sukelluskurssille hieman etukenoisessa asennossa. Nyt taas istun töissä tauolla hieman etukenoisessa asennossa. Mutta tällä hetkellä sentään olkapäät alhaalla.

Leikkauksen jälkeen lauantai oli ensimmäinen päivä, jolloin selvisin ilman kipulääkkeitä päivän sekä yön. Tai itse asiassa kokonaan ilman lääkkeitä. Sunnuntaina jouduin ottamaan päänsärkyyn kipulääkkeen, kun olin unohtanut auringossa käyttää aurinkolaseja, mutta silikonien takia lääkkeitä en olisi tarvinnut.

Ma-ti yöksi otin lihasrentoutuslääkkeen, sillä minulla on hartiat ja selkä aivan täysin tukossa. Selällään nukkuminen ei sovi minulle ja olen aivan tukossa sen takia.
Muuten olo on alkanut jo hiljalleen helpottaa ja voin ylpeänä kertoa saavutuksiani: kävin eilen ostamassa uudet urheiluliivit ja sovitin niitä pukukopissa ihan yksin! Tämä oli uskomattoman hieno saavutus omasta mielestäni. Ostin Shock abrosber-liivit jotka olivat tukitasoa 4 ja tarkoitettu juoksemiseen, zumbaan ja muuhun aerobicciin. Ja näissä kokoni oli 85D. Tunne oli mahtava entisten A-kuppien jälkeen!

Odotan jo innolla ensimmäisiä oikeita rintaliivejäni. Olen näytelmäharrastuksen takia ostanut parit C/D-kupin liivit joita olen näytelmiin sitten täytellyt, joten uskoisin että ovat nyt hyvinkin sopivat nykyiseen kuppikokooni. Paraneminen on muutenkin edennyt oikein hyvin, mustelmia ei juuri tullut ja ovat jo kadonneet, arvet eivät ole tulehtuneet ja punoitus alkaa kadota. Myös tunto palautuu aika-ajoin niin rintoihin kuin nänneihinkin.

Kuvaa ylhäältä niin huomaa, miten turvonneet nuo on

Haavalappujen vaihtoa

Tällaiselta näyttää edestä

Jas tältä sivusta. Vatsa on pullollaan, sillä sen pullistaminen ulospäin ei jostain syystä sattunut rintoihin yhtä paljon kuin normaalisti sisäänpäin pitäminen.

Tarkempaa tilitystä

18.4.2012

Noniin nyt kun olen turvallisesti päässyt töihin (voi jes!) niin voinkin tauolla kirjoittaa omasta kokemuksesta.

Lippujen varauksessa oli tullut pieni ongelma, sillä saattajani lippua ei löytynyt varausnumerolla. Onneksi tämä ei kumminkaan ollut ongelma ja saimme lipun ostettua ja liitettyä varausnumeroon. Saimme samalla vrausnumerolla sitten Viron päästä liput molemmille takaisin. Saattajani joutui myös pistotarkastukseen laivalle tullessaan ja joutui näyttämään passinsa. Ja juuri kun aamulla olimme nauraneet kun hän ei meinannut passia löytää, että nyt se pistokoe sitten tulee. Onneksi passi siis löytyi!

Matkalla jännitti aika vuoristoratamaisesti. Välillä jännitti, välillä ei. Laiva lähti 10.30 ja olin syönyt viimeksi n. 20.00 illalla ja juonut lasin vettä n. 7.00 aamulla. Olo oli sen mukainen ja oli inhottava olla laivassa, jossa haisi koko ajan ruoka jostain suunnasta. Vatsa kurni koko ajan.

Kun pääsimme Viron puolelle, oli minua vastassa nainen, joka piti kylttiä "The Look." Hän oli aivan terminaalin alkupäässä ja bongasimme hänet heti. Nainen puhui hyvin suomea ja opastikin meidät henkilöautolle, jolla lähdimme matkaan. Kuski lähti suhteellisen huolettomasti liikkeelle, kuten virolaisilla on tapana. Matka kestää normaalisti 15-20min, mutta meidän kohdalla sattui kestämään pidempään kolarin takia. Me emme siis kolaroineet, mutta tiellä oli kolmen auton kolari jonka takia olimme jumissa n. 10min.

Kun olimme lähellä sairaalaa, käännyimme pienemmälle kujalle jonka päässä oli iso, ränsistynyt rakennus. Rakennuksesta puuttui ikkunoita, sen tiiliseinät olivat rapistuneet ja aita oli hutera ja huonosti pystyssä. Molemmille meistä tuli mieleen, ettei kai kuski meitä nyt tuonne aja? Minä olin jo valmis sanomaan, että käännytään takaisin. Onneksi kumminkin kaarsimme mörskän ohi jonka jälkeen tyydyin ihailemaan, miten upea ostoskeskus (?) tuo mörskä oli joskus aikaisemmin ollut.

Sairaala itsessään ei ulkoapäin ollut mitenkään hienon näköinen. Paikkahan oli siis Fertilitas joka on hieman Tallinnan rajan yli menevällä osalla. Sama paikka missä Fin est suorittaa leikkauksensa.

Kuns aavuin sisälle, olin todeolla pettynyt. En nähnyt kuvissa olevia suihkulähteitä yms. yhtään missään. Pelkkä harmaa, siisti aula. Menimme aulan läpi hissiin ja suoraan huoseeseen, jotta vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja kirjoittelin lappuja alle. Hoitaja kävi minua jututtamassa ja samoin Troost. Hän kävi vähän piirtelemässä ja juttelemassa mitä minulle tehdään. Jaan oli mielestäni todella asialline, huumorintajuinen ja mukava, vaikkakin todella kiireinen. Konsultaatio kesti alle 10min.

Minut piti leikata 14.00, mutta erään naisen kohotus ja ja suurennusleukkaus kesti pidempään, niin oma aikani venyi sitten ja pääsi leikkaukseen vasta klo: 15.00. Hoitaja haki minut ja tällöin näin nuo suihkulähteet yms. mitä kuvissa oli.

Ennen leikkausta minun piti ottaa silmien välissä oleva lävistys pois. En olisi halunnut ottaa sitä, koska yleensä korun reikä on mennyt umpeen puolessa tunnissa. Silti hoitaja vaatimalla vaati ja otin korun pois. Hän myös puhdisti sen mädästä (koru on ollut minulla 3-vuotta mutta nyt jostain syystä märkii) ja desinfioi ja näyttäisi siltä, että kiitos hänen tulehdus on poissa! Ja korukin meni vielä paikalleen!

Kun minut laitettiin leikkauspöydälle, aloin panikoida. Kaikki ympärilläni puhuivat Viroa vauhdilla ja sain pomittua vain joitakin sanoja. Minua alkoi itkettää ja samalla, kun minulle laitettiin kyynertaipeeseen kanyyli, minä itkin äänettömästi. Vanhin hoitaja sitten huomasi itkuni ja tuli kysymään, mikä on hätänä. Heti hän sitten ymmärsi, mistä oli kyse vaikka en saanut mitään sanotuksi ja sanoi suomeksi: "Ei mitään hätää, pelkäät? Kaikki menee hyvin, minä olen tässä." Se helpotti jostain kumman syystä. Melkein heti tuon jälkeen nukutusaine alkoi vaikuttamaan. (n. 2min kuluttua sen annosta) Silmissä pyöri ja tunne oli outo. Meinasin sanoa, että minua pyörryttää, kunnes tajusin, että silmäni painuvat väkisin kiinni. Suljin silmäni ja nukahdin.

Herätessäni muistin, että jotakin unta oli tullut nähtyä. Se oli tärkeä tieto, sillä saattajani oli siitä kysellyt. Heräsin 15:55 heräämössä ja aloin heti heilutella jalkoja, jotta aineenvaihdunta lähtisi liikkeelle. Vilkaisin paidan alle ja näin siteiden peittämät kummut. Olin hyvin tyytyväinen tuolloin, sillä kipuja ei ollut. Jaan Troost kävi myös minua katsomassa ja kehotti nukkumaan. Muistikuvia minulla ei ole, mutta ilmeisesti tämän kehotuksen jälkeen nukuin jonkin aikaa, koska seuraavaksi katsoin vasta puoli viisi kelloa.

Seitsemään asti olin yhteensä heräämössä, sillä jossain vaiheessa aloin tuntea silikonien rajat turhan selvästi omia rintalihaksia vasten ja pyysin kipulääkettä. Sain sen suoraan takapuoleen. Noin puolen tunni kuluttua sitten pyysin oksennusastian. 20h syömättä ja 12h juomatta alkoi tuntua ja kakoin pitkään, ennen kuin oksensin vatsahapot ulos. Tämän jälkeen tein vain kouristuksia kun muuta ei tullut. Sain onneksi pahoinvointilääkkeen kanyylin kautta, joka helpotti oloa.

Hoitajat puhuivat suomea, englantia sekä Viroa. Kun heräsin, puhuin minä hoitajien kanssa Viroa, mutta mitä enemmän aloin piristyä, sitä enemmän aloin itse sekoittamaan Viroa ja suomea keskenään, kenties taas alkavan paniikin tiellä. Kaverini kävi minua katsomassa ennen seitsemää, johon heräsin, kun hoitaja tuli kysymään, olinko tyttö nimeltä X. Kaverini ei saanut viipyä 10min kauempaa ja kun hän lähti, nousin istumaan sängylläni merkiksi, että halusin pois. N. vartin kuluttua hoitajat sitten hakivat minulle pyörätuolin jolla minut kuskattiin huoneeseen. Matkalla sain myös juomapullon, jota olin odottanut koko sen ajan, kun heräämössä olin hereillä ollut. Tässä vaiheessa myös lävistyskoruni palautettiin.

Loppuilta meni ilman kipuja. Minulla oli loistava olo! Kävin jopa kävelemässä kaverini kanssa sairaalassa yhdeksän-kymmenen välillä illalla. Kaikkialla oli pimeää, mutta kävimme silti ihailemassa kahviota, jossa oli suihlkuähde ja pieni puutarha. Hiljaisilla käytävillä kuuli myös välillä, kuinka synnytysosaston puolelta saattoi kuulua vaimeaa lapsen itkua.

Seuraava aamuna (tiistai 17.4) kivut olivat siedettävät. Itse en päässyt sängystä ylös vaan kaverini avitti minut istumaan ja ylös. Jaan kävi katsomassa rintani ja totesi, että kaikki oli kunnossa. Hän myös kehui leikkauksen menneen hyvin ja minun olleen helppo leikattava. Sain hoito-ohjeita sekä implanttipassin. Tämän jälkeen pääsinkin suihkuun ja minulta otettiin teipit ja siteet pois. Arpilaastarit vaihdettiin (sain alhaalta ostettua mukaan, 20kpl maksoi 11,90€) ja sain pukea päälleni tätä varten ostetut urheiluliivit sekä omat vaatteeni. Ruoka tuotiin ja otin kipulääkkeet ruuan jälkeen, jotteivat ne aiheuttaisi pahaa oloa.

Lähtö sujui hyvin, kuski oli sama kuin viimeksi, mutta nyt hän ajoi todella hiljaa ja kyseli aika-ajoin, olenko kunnossa. Hän myös selitti Viro/suomi sekoituksella Tallinnan historiaa automatkamme ajan. Hän kertoi mm. enkelipatsaasta jonka ohi ajoimme, että se oli entisaikojen merimiesten suojeluspyhimys, joka auttoi merimiehet terveinä takaisin kotiin.

Matka laivalla sujui hyvin ilman ongelmia. Mutta kun jouduin junan avutuksella tulemaan Helsingistä kotia, niin pakko oli sanoa, että siellä oloni huononi huomattavasti. Jouduin röhnöttämään ja minulle tuli kovia kipuja ja paha olo. Kävin vielä matkan jälkeen kuuntelemassa erään tuskallisen teoriatunnin, jotta pysyisin kurssilla kärryillä.

Keskiviikkona (18.4) tulin pakotettuna töihin, sillä työparini oli estynyt tulemasta ja tulisi vasta torstaina töihin. En kyllä kannata, jos on yhtään kipuja. Itselläni on selkä aivan täysin jumissa ja samoin hartiat. Kipu jumittaa hartiani melkein korviin asti ja paha olo kasvaa. Ilmoitinkin jo pomolle, että minä lähden aiemmin työterveydeen, en yksinkertaisesti kykene olemaan. Teen vain pakolliset hommat mitä muut eivät osaa ja loppuviikon olen saikulla.

Muuten kipuja ei rinnoissa ole, selkä ja hartiat enemmänkin aiheuttavat kipuja. Uskoisin, että se johtuu siitä, että varon rintoja niin paljon. Kirjoittelen jatkossakin paranemisestani ja laittelen kuvia.

PS. Lisänä voin sanoa, että ainakin täällä pitää työterveydessä paikkansa, että lääkärit eivät kovin suopealla ilmeellä katso naista, joka tulee rintaimplanttileukkauksen jälkeen kysymään sairaslomaa. Yhden päivän sain (ja piti Mirjalle soittaa ja pyytää pari lisää, että sai olla tosiaan leikkauksen jälkeen loppuviikon vapailla) ja kipulääkkeitä sekä noita lihasrentouttajia. Heti, kun naispuolinen lääkäri vain kuuli, mistä kipuni johtuivat, tuli kyllä aivan toisenlainen palvelu. Ilmasta saattoi tuntea "oma oli valintasi, siis kärsi"-fiiliksen. Ammattiylpeys katosi kyllä kokonaan ei arvosteltu enää sen mukaan, olenko työkykyinen vai en, vaan sen mukaan olenko pinnallinen vai en.

17.4.2012

Kirjoitan pikaisen päivityksen junasta, jotta porukka tietää minun olevan elossa. Kirjoitan pidemmän pävityksen kun olen paremmalla koneella (ja netillä) ja kun olen kotona ja olo on parempi.

Eli tiivistettynä:
-leikkaus meni oikein hyvin
- Jaan Troost oli erittäin mukava ja huumorintajuinen lääkäri, vaikkakin kiireinen
- Hoitajat olivat ihania ja auttoivat myös leikkauspöydällä itkevää tyttöä
- Nukutuksessa voi nähdä unta, tämä tuli todistettua
- Heräämössä kaikki sujui aluksi hyvin ja heilutin jalkoja heti kun heräsin. Ensimmäinen tunti meni ok, kunnes kipuja alkoi tulla. Sitten oksensin. 3h kuluttua pääsin huoneeseen.
- Ilta meni hyvin, söin, join, kävin vessassa ja jopa saattajan kanssa kävelyllä sairaalassa. Tästä todisteena kuvamateriaalia.
- Yö meni ok, heräsin vain kerran.
- Aamu ok, kipuja vähän, kävin suihkussa ja sain siteet pois ja oman rintsikat päälle.
- Ruuan jälkeen kipulääkkeitä ja pahoinvointilääkkeitä, kaikki hyvin.
- Laivamatka erittäin hyvin
- Junamatka ei hyvin, Penkit ovat epämukavat, joudun röhnöttämään tissieni päällä jolloin ne painuvat kasaan ja alkaa kipu. Hengitys hankalaa ja selkä on aivan todella kipeä. Matkaa olisi vielä 2h jäljellä! Kipulääke (jonka sain matkaan) toimii joko todella hitaaasti tai ei ollenkaan.

PS. Kun menette leikkaukseen, ajelkaa ne untuvaiset, melkein läpiäkyvät ihokarvat tisseistä / rinnan ja kylkien alueelta. Minulta lähti noita höytyviä pari irti kun teipit irrotettiin. Au.

Ennen leikkausta

Ennen leikkausta

Ennen leikkausta, leikkaus merkit piirretty ja leikkauksesta tuli todellista

Heti leikkauksen jälkeen otettu kuva

Leikkauksen jälkeen sivuprofiilia

Illalla pääsin jo kävelemään, mitä minulle konsultaatiossakin suositeltiin jos vain omat voimat riittivät. Selkä ei kumminkaan kestänyt (saatikka rintalasta) itseni suoristamista, joten kävelin kumarassa kuin vanhat mummot

Seuraavanan päivänä leikkauksesta haavalappujen vaihdon yhteydessä

Videolinkki s1055.photobucket.com/albums/s509/Autumn_Fairytale/
Video kahvilatilasta

Lippu on

13.4.2012
Tänään tuli sitten lippu kännykään, hyvissä ajoin etukäteen. Tai minusta ainakin hyvissä ajoin, sillä moni on sanonut (ja minulle sanottiin näin kanssa konsultaatiossa), että lippu tulee vasta edellisenä päivänä kännykään. Minulle tuli siis usemman päivän etukäteen.

Laivan lähtee 10:30 Helsingin länsiterminaalista, tuttu paikka. Silti piti taas netistä etsiä mitenkäs sinne mentiinkään ja mihinkä aikoihin kulkee busseja. Takaisin päin lähdetään sitten Tallinnasta klo: 11.00 tiistaina. Olen tyytyväinen, että pääsen noinkin ajoissa takaisin suomeen ja sieltä sitten kotia, sillä tiedän jo nyt että haluan parentelemaan itseäni kotiin mahdollisimman nopeasti. Silti tiistai-iltana olisi teoriaa, saa nähdä jaksaako silloin mennä.

Fiilikset on hyvät, kyllähän sitä jännittää kun lähemmäksi leikkaus tulee, mutta avopuoliso ja kaksi asiasta tietävää kaveria näyttäisivät olevan enemmänkin hermoraunioita kuin minä. Juttelin eilen myös tuttuni kanssa, joka on ollut vastapäisessä leikkauksessa, nimittäin pienentämässä rintavarustustaan. Vaikka nyt ihan samanlaisesta leikkauksesta ei ole kyse, niin sain joitakin vinkkejä ja tietoja parantumisesta.

Mirja on myös vastannut todella hyvin kaikkiin kysymyksiini ja olen siitä todella kiitollinen. Olin lukenut joiltakin foorumeilta, että ainakin heillä jotka Helsingin päädyn kanssa olivat olleet tekemisissä, oli alkaneet yhteydenpito-ongelmat heti kun leikkaus oli maksettu. Pelkäsin tätä omallakin kohdalla, mutta turhaan. Hyvin he vastasivat jopa siihen, että ilmoitin kokeiden olevan OK.

Jännitys kasvaa

12.4.2012

Kävin eilen yksityisellä labrassa kun työterveyteen en yksinkertaisesti saanut aikoja ennen 18.4 joka oli auttamattomasti liian myöhään. Mehiläiseltä sain ajan ja tänään sain tulokset. Verikokeet, virtsanäyte ja rintojen ultraääni. Kaikki oli kunnossa. Eli nyt vain odottelemaan leikkausta (: Jännittää.

Leikkausaika varattu

 10.4.20120

Nyt sekin olisi tehty. Leikkausaika olisi varattu. Jännitys alkaa tuntua hiljalleen vatsassa kipristelynä ja joutuu juoksemaan vessaan kun tarkemmin asiaa ajattelee. En muista milloin viimeksi olisin jännittänyt jotakin asiaa näin paljon.

Leikkausaika on varattu 16.4 maanantaille, eli hyvinkin nopeasti. Leikkaukseen on siis enää alle viikko aikaa. Ensi viikolla näihin aikoihin heräilen Virossa sairaalassa ja alakn valmistautua lähtemään takaisin suomeen uusien tissieni kanssa. Jännittää.

Halusin ajan mahdollisimman nopeasti, että se olisi sitten alka pois. Ettei ehtisi miettiä ja pohtia turhaan kaikkea ylimääräistä. Kumminkin tästä on puhuttu jo vuoden verran ja päätös on tehty. Suurena vaikuttajana oli myös syksyllä pidettävät häät johon olisi mukava saada itselleen jo terveet rinnat. Mekkoni tulee olemaan olkaimeton, joten uunituore leikkaus näkyisi kyllä varmasti hyvin jokaisen vieraan silmiin. (ja tottakai tämä leikkaus ei sitä tee, rinnat kumminkaan eivät muuta kokoaan juurikaan. Huomatkaa sarkastisuus)

Huomenna olisi sitten edessä verikokeet, virtsanäyte sekä mammografia. Labra aukeaa 7.00m aamulla, mikä tarkoittaa sitä, että tänään klo: 19.00 jälkeen ei tarvisekaan sitten enää tankata nestettä eikä syödä mitään. Ehdottomasti inhottavinta koko hommassa minun mielestäni.

Mutta lähtölaskenta on nyt alkanut.

Konsultaatio The Lookilla

Konsultaationi oli 22.2 keskiviikkona Jyväskylässä hotelli Alexandrassa. Kävin Mirja Halosen konsultaatiossa The Lookista. Menin konsultaatioon 11.30 kesken työpäivän, jolloin jätin ruokatauon välistä ja pääsin näppärästi käymään konsultaatiossa.

Kun menin paikalle tuli ensimmäiset ongelmat vastaan. Mirja oli antanut minulle väärän puhelinnumeron enkä saanut häntä millään kiinni. Hotellin aulasta taas sanottiin, että minun tulee istua odottamaan ja Mirja tulee minua kyllä hakemaan. Aika tuli ja aika meni ja vielä kymmentä vaille istuin aulassa odottamassa. Tässä vaiheessa menin respaan kysymään mikä maksaa, kun työaikaa kuluu hukkaan. Respasta sitten soitettiin Mirjalle ja hieman nolona respan nuori henkilö sitten totesi, että heillä oli ollut ymmärryskatko. Tarkoitus oli ollut soittaa heti Mirjalle kun olin tullut aulaan, eikä odotuttaa minua aulassa, että Mirja tulisi hakemaan.

Heti kun aulasta oltiin ilmoitettu minut saapuneeksi, tuli Mirja sitten minua hakemaan niin nopeasti kuin hidas hissi antoi myötä. Vaikka olinkin hieman ärtynyt odottelun toimesta, niin lepyin kyllä nopeasti ja pääsimme vihdoin ja viimein aloittamaan konsultaation. Tarkistimme myös puhelinnumeron ja Mirja pahoitteli vielä useaan otteeseen vahinkoa. Sain myös 100% toimivan numeron matkaani, joten en loukkaantunut asiasta sen enempää. Ihmisiähän me kaikki olemme ja erehtyminen on inhimillistä.

Sain tietoa moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin mm. leikkauksesta, komplikaatioista, mahdollisesta kapseloitumisesta, takuista, merkeistä, matkasta itsessään ja parantumisvaiheesta. Käynti oli hyvin tyhjentävä ja vaikka mieli olikin vielä enemmän solmussa lähtiessä, alkoi vyyhti samana iltana aueta kun asioita pääsi pyörittelemään mielessä. Olin entistä varmempi, että halusin itselleni silikoni.

Itse Mirja oli minusta todella ystävällinen ja selvästi asiantunteva konsultaatiossa. Vaikka monet sanovat, että leikkauksen tekevä kirurgi on ainut, jonka konsultaatiopuheilla kannattaa käydä, olin itse hyvinkin tyytyväinen Mirjan opastukseen. Nainen oli itsekin käynyt saman leikkauksen läpi ja tiesi mistä puhui. Sai samalla vertaustukea.

Sain kokeilla erilaisia implantteja käteeni ja malleja olikin useampi löllyilemässä pöydällä. Sain myös kokeilla painaa implanttia puhki, mutta en tietenkään onnistunut tässä. Todistetusti siis kestää ainakin sen 55-kiloa yksi tekotissi.

Omiin rintoihini silikoneja en saanut lätkäistä, mutta pakkoa sanoa, ettei käynyt edes mielessä pyytää. Koko on aina vähän niin ja näin mitä leikkauksesta tulee saamaan ja minulle ennuste oli C-D kuppi. Omani on tällä hetkellä 80A-75B mutta ei kumminkaan. Kummastakin kuppi jää ylhäältä hieman tyhjäksi, mutta kuppikokoni on kumminkin liian suuri mihinkään AA-rintaliiveihin. Eli täysin varma koostani en ole. Jotakin väliltä kaikki mutta ei mitään.

Minulle luvattiin 5v kapseloitumistakuu ja koska konsultaatiossa oli puhuttu, että minuolle laitettaisiin 350cc Mentorit (tai kokoa isompi, eli 370cc), niin myös Mentorin lupaama takuu olisi eliniän voimassa. Eli jos valmistusvirheen takia Mentorin silikoni-implantti puhkeaa, he korvaavat minulle uuden. Sivuilta luettuna ainut miinuspuoli takuussa on se, että he eivät korvaa yhtään mitään muita kuluja. Ainoastaan uudet imlantit. Lisätietoa korvauksista Mentorin omilta sivuilta.