Vihdoinkin uusi blogi!

Vihdoinkin sain tehtyä itselleni uuden blogin!

Kun vuodatus kaatui, tuntui minun blogitukseni vähän junnaavan paikallani. Kun vuodatus ei ensiksi toiminut, kirjoitin joitakin kokemuksia wordiin ja tallensin ne. Käyttökatkon takia en kumminkaan koskaan laittanut näitä kirjoituksia nettiin vaan into lopahti. Kun vuodatus vihdoin alkoi toimimaan tuli uusi pettymys matkaan: kuvat olivat kadonneet. Lisäilen noita puuttuvia kuvia tänne pikku hiljaa, kunhan saan ne koneen syövereistä kaivettua. Kaikkia en ikävä kyllä ole edes säästänyt, mikä nyt harmittaa kovasti.

Mutta samalla voisin tässä antaa jälleen välipäivityksiä voinnistani: leikkaus tapahtui siis maanantaina 16.4, eli pikaisesti laskettuna tässä on nyt kulunut viisi kuukautta ja 10 päivää.

Olen alkanut tuntemaan välillä hassuja, pieniä vihlaisuja rinnoissa, lähinnä tuolla ulkosivulla sekä nänneissä. En ole pitänyt näitä kovin hälyyttävinä merkkeinä, koska minulla ei ole hermoradat vielä täysin asettuneet uudelleen ja edelleen minulla on päiviä, jolloin nännini ovat tunnottomat tai rinnan alaosaa saa kaivaa kynnellä tuntematta mitään. Olen siis vain iloinen, vaikka kivut eivät tunnu mukavilta. Ainakin minulla on vielä hermot tallella ja ne hakevat paikkaa.

Olen ollut myös autuaan uskoton rintaliiveille. Aiemmilla rusinoilla en liivejä tarvinnut edes extreme urheilussa ja pystyin hyvinkin hyppimään ja pomppimaan ilman. On vain vaikea nyt uskoa, että näin ei todellakaan ole. Omaa tyhmyyttähän se on, että illalla sitten tuntuu kipuja. En ole mennyt harrastamaan urheilua ilman tukiliivejä, mutta voin helposti lähteä pitkällekin kaupunkireissulle tai baarireissulle (puhun nyt reissusta, joka kestää yli 5h) ilman rintaliivejä. Tällöin illalla kyllä saan tuntea, että on ilman liivejä liikuttu. Pienet reissut, 2-3h menevät hyvinkin ja tunnen uskomattoman hyvää oloa siitä, että minulla on rinnat ilman kaarituettuja rintaliivejäkin.

Kuulen edelleen moraalisaarnaa niin työtovereilta kuin kavereiltanikin, jotka eivät tiedä minun ottaneen implantteja ja lukevat näitä implanttihuhuja hömppälehdistä kuten seiska ja iltalehti. Kannattaa aina muistaa, että lehden ovat hyvin kaupallisia ja myyvät kauhutarinoilla ja paniikilla. Esimerkiksi sikainfluenssa ja sars-aallon aikaan lehtien menekki oli suuri, koska niissä oikein mässäiltiin aiheella. "Tuhansia kuolleita", -> lääkäriliiton tilastoissa alle 100. Mistähän ylimääräinen nolla pomsahti?

Vaikka suurin osa ihmisistä on edelleen leikkausta vastaan ja pitää ihmisiä pinnallisina bimboina, niin en itse kadu valintaani. Olen siis pinnallinen bimbo. Mutta itse koen asian niin, että hain apua henkisiin ongelmiini, jotka oma ulkonäkö on itselleni aiheuttanut. Minulle on syötetty ala-asteelta lähtien "ystävieni" toimesta käsitystä, että olen ruma ja itserakas ja tämä on seurannut minua aikuisiälle asti. Aloin jopa kokea niin syvää ahdistusta viimeisen vuoden aikana, että uimahallissa käynti oli minulle suuri haaste. Ja tämä aiheutti ongelmia jo harrastusten suhteen, jossa uimahallion hyvinkin suurena osana toimintaa.

Kun menin suihkuun en voinut olla ajattelematta, mitä muut naiset ajattelevat. He varmaan katsoivat, että olipas tuo nainen kehittymätön ja ruma. Kaikilla muilla naisilla oli kauniit muodot, täydellinen iho ja tottakai - isot tissit. Omani olivat pienet, teititytön tissit. Jääneet siihen vaiheeseen 1.

Jopa oma paras ystäväni alkoi vaikuttaa kilpailijalta silmissäni. Helvetti soikoon, hän oli minua pidempi, laihempi ja treenatumpi kilpaurheilija, miksi ihmeessä hänellä oli ainakin kuppikoon isommat rinnat kuin minulla?!

Tämän kierteen takia minä päädyin ottamaan silikonit. Kertaan tässä nyt itseäni, mutta jos jotkut lukevat blogiani nyt ensimmäistä kertaa, ei heidän tarvitse alkaa selätä useita tekstejä alaspäin, miksi näin kävi.

Nyt minulla on henkisesti paljon parempi olo ja olen itsevarmempi. Olen omassa mielessäni nainen, samoin peilissä. En käytä housuja melkein ollenkaan vaan puen mieluiten hameen aamulla päälleni. Olen heittänyt skeittikenkäni nurkkaan ja vedän mieluiten korkokengät jalkaan. Voin lähteä kuntosalille meikittä, peittävässä paidassa ja löysissä housuissa, laittakoot muut itsensä hienoksi. Minun ei tarvitse. Minä olen nyt kaunis ja naisellinen, vaikken tekisi itselleni yhtään mitään aamulla herättyäni. Ja tiedättekö mitä? Se tunne on UPEA!

Kuvia tämänhetkisestä tilanteesta:

Ylhäältä, vähän pyöreyttä löytyy vielä

Sivuviistosta, rinnat ovat alkaneet laskeutua ja näyttävät jo ihan rinnoilta

Tässä huomaa parhaite rinnan oikean muodon. Koska olen itse ottanut kuvan, niin rinta nousee hieman käden mukana ja tekee muodosta hieman terävämmän mitä se oikeasti on.

Muoto on vielä pyöreä, mutta rinnat ovat laskeutuneet ja kadottaneet pinkeytensä.

Arvet ovat vaalentuneet hyvää vauhtia, vaikka vielä näkyvätkin.

PS. Piti vaihtaa nimimerkki täällä Jessica Rabbitiksi, kun TrueWoman ei googlen mukaan kelvannut oikeaksi nimeksi.